@heidikkin kirjoitti viime viikolla olleensa viikon somelakossa. Mua jäi se ajatus kiehtomaan ja mä halusin kokeilla sitä. Viikko kuulosti liian pahalta, joten päätin kokeilla viikonlopun mittaista.
Tajusin, että mä olen edellisen kerran ollut yli päivän erossa somesta kymmenen vuotta sitten, kun olin armeijassa eikä älypuhelimia vielä ollut. 🤔
Ajattelin etukäteen, että viikonlopusta voi tulla todella hankala ja mä hermostuneena tuijotan puhelinta. Mutta ei niin käynytkään! 😂
Lauantai-aamuna mä keittelin kahvit ja istahdin sohvalle katsomaan aamu-tv:tä. Mielenkiintoinen juttu kullanhuuhdonnasta. Käytiin Inkoossa tekemässä Fridan isän kanssa puuhommia ja katsottiin jääkiekon naisten mm-kisoja. Olo oli rauhallinen.
Kuten Heidi kirjoitti, päällimmäinen tunne ilman puhelinta oli rauha. Ei ollut sellainen virittynyt fiilis koko aika, vaan tuntui että osasin vain olla. Enää en käyttänyt tylsiä hetkiä neuroottiseen puhelin vilkuiluun, vaan olin rauhassa. Jos ei ollut siinä hetkessä mitään tekemistä, niin sitten ei ollut.
Fear of missing out eli tunne siitä, että jää jostain paitsi oli ajoittain pinnalla. Ajattelin, että nyt on varmaan joku virus tullut instagramiin ja kaikki seuraajat on kadonneet sen myötä. Mutta täällähän te olitte edelleen.😄 Myös sisällöntuottaminen oli ajatuksissa; kun päätin että lähden aamulla kävelylenkille, aloin heti miettimään että millaisen storyn kuvaisin siitä, havahtuen samantien ajatukseen, että ainiin, oon somelakossa.
Summa summarum, puhelin ja some on loistava keksintö, jonka parissa haluan jatkossakin viettää aikaa. Tajusin silti, että sellainen neuroottinen somen selaaminen on turhaa, vaan on palkitsevampaa olla rauhassa. Puhelinta ei tarvitse ottaa kaikkeen mukaan, vaan jääkiekon katsomisestakin saa enemmän irti, kun ei toisella silmällä vilkuile koko ajan puhelinta. Suosittelen testaamaan somelakkoa! 👊🏻💯 ...